Kenkähässäkkä

Mahtavaa, meidän uusi kenkäteline on saatu käyttöön. Tässä kuvaa vanhasta tilaneesta, joka kyllä näin jälkeenpäin ajatellen oli aika käytännöllinen, se veti sisäänsä nimittäin hurjan määrän tavaraa:

Tässä sitten uusi lipasto, joka on kokonaista 1cm kapeampi kuin tuo eteinen eli kuin siihen tehty. Meni kyllä vähän turhan tiukille, emme olleet tajunneet mitata alhaalta asti (takana näkyy tuo ihme uloke ikkunan edessä) ja lisäksi toinen seinä on reilusti vino. Lipaston jalat jouduttiin ottamaan pois myös, koska muuten valokatkaisimet olisivat jääneet taakse. Kuten huomaatte, lipasto on myös jonkin verran pienempi tuota edellistä viritystä, joten saimme siirrettyä kenkäongelman tyylikkäästi toiseen paikkaan... kuvaa vastakkaiselta seinältä ei tässä julkaista tällä kerralla. Tomppi sahasi vanhan telineen pariin osaan, joten saadaan hyödynnettyä se eteisen peilikaapin sisään.

Sitten iltapuuhiin. SB tässä esittelee junarataa, ja hienoa hammasrivistöään. Hän on oppinut Elleniltä hienon poseerausilmeen.

Ellen omassa prinsessakatoksessaan, illan visainen pähkinä - mitä luetaan.

Majassa

Näin viikolla ei tule tehtyä juuri mitään töitten jälkeen, pari tuntia ja sitten on jo iltapuuhien aika. Tänään tuli eteiseen kauan etsitty kenkäkaappi, siitä kuvaotoksia myöhemmin. Ehkä vihdoin päästään eroon eteisen kaaoksesta.

Ellen ja Sebastianin mielipuuhia on myllätä vierashuoneen sängyssä, ja rakentaa majoja. Tässä pientä otosta sieltä, kännykällä ei vaan valitettavasti valoitus oikein riitä vaikka salama onkin puhelimessa.

Luistelemassa

Tällä kerralla suunnistimme Kupittaalle luistelemaan, fammu mukana. Tänne on jäädytetty hieno luistelurata (rata siis varsinaisesti, n. 700m ? pitkä) jota voi kiertää. Sopivasti näkymät ovat meidän toimistolta suoraan, joten näen joka päivä kun ihmiset luistelevat ja mukavalta näyttää. Päätimme kokeilla toiseen kertaan tätä, tällä kertaa minulla oli omat lusitimet (tai oikeastaan Katjan!) mukana. En ole niitä koskaan aiemmin testannut, tarkemmin ottaen en muista luistelleeni koulun jälkeen kertaakaan. Rullaluistelusta oli yllättävn paljon apua!

Ellenkin on jo tosi hyvin mukana luistelun saloissa, käyvät joka viikko päiväkodista luistelemassa Parkin kentällä. Suunnatonta nyreyttä aiheutti kuulemma se että minun luistimeni olivat valkoiset ja hänellä mustat (väri jota Ellen ei voi sietää, eikä mitään vaatetta ole tummaa tämän vuoksi!) Äiti ja isä ovat sen verran taktikoneet että hokkareita ei ole otettu vaaleanpunaisena... olisi olllut kyllä tarjolla. Tässä täytyy kyllä todeta että naisten kaunoluistimet ovat ihan järjetön kapistus, ne teräpiikit siinä edessä on ihan hengenvaaralliset, heti kun on tottunut luistelemaan ilman piikkejä kuten rullaluistimilla. Taidan ostaa itsellenikin hokkarit.



Ellen luisteli tosi hyvin vauhdissa mukana:

Sitten päästiin taas mukavimpaan asiaan eli mehuhetkeen - katsojatkin tykkäsivät ;) Äärimmäisenä oikealla näkyvä korkea toimistorakennus on meidän office.

Parturissa

Sebastian kävi tänään ensimmäistä kertaa parturissa. Ei ollut ihan suksee, tosin vähän ennakoidusti.

Minulla oli tietysti kamera mukana, mutta enpä ensimmäistäkään kuvaa pystynyt ottamaan kun piti pikkuherrasta pitää kiinni. Pää kääntyili siihen malliin että korvat olivat vaarassa koko ajan. Oma tuoli ei myöskään kelvannut vaan piti pitää sylissä, samoin kun kaikki essut yms suojukset joita olisi ollut tarjolla, revittiin tyynesti irti joten olimme kumpikin ihan karvoja täynnä lopuksi.

Ellen vieressä pyöri tuolilla hetken kunnes kyllästyi. Kummallekin oli varattu keksejä ja rusinoita, mutta oli kyllä 30min max aika kummallekin. Kampaaja ei tajunnut ollenkaan miten olisin halunnut Seban hiukset leikattavan, ja lopputulos oli - siisti mutta - sangen niukasti leikattu minun mielestäni verrattuna alkutilanteeseen.

Kauanko tässä vielä menee??:

Valmista, vihdoin!

Lähdön aika: tässä se leikkaus olisi pitänyt tajuta tehdä. Sebastiania ei meinannut saada ikkunasta millään liikkeelle. Ohi ehti mennä 5 minuutin aika ambulanssi, poliisiauto ja n. 50 pakettiautoa ja rekkaa ja urheiluautoa...

Loppuhuipentumana kaikki pienet karvat kutittivat Sebaa niin että herra oli aivan punalaikullinen kaulasta napaan kun päästiin kotiin, ja hän oma-aloitteisesti repi kaikki vaatteet samantien - ja haki yläkerrasta puhtaan paidan (ei saanut avustaa). Oh hoh!

Ikeaaan

Meidän piti mennä tänään SB:n muskariin. Lähdin sitä varten töistäkin taas puoli tuntia etuajassa, jotta ei tulisi niin älytön kiire (alkaa jo klo 17;15 ja pitäisi ehtiä syöttää lapsetkin ennen sitä).

Älyttömällä kiireellä kotiin ja ruoat eteen, taas älyttömällä kiireellä siivous ja pukeminen (Ellen päätti lähteä uimaan isän kanssa, lopetti muskarin joka oli samaan aikaan kuin Seban mutta viereisessä huoneessa - siellä oli niin hulabaloo koko ajan että opettaja totesi minulle viime viikolla ettei saa poikia kuriin ja opetus ei käytännössä vastaa tarkoitustaan, puoleen vuoteen vastannut. Lopetimme sitten siihen. Tosin olin tätä yrittänyt kysellä jo useamman kerran, joulujuhlassa Ellenin ryhmän esitys meni siihen kun opettaja otti kiinni poikia lavalla puolet ajasta). No niin, matkalla tajusin sitten että nythän on hiihtoloma ja ei ole muskaria. Sebastian sai ihan kamalan raivarin kun tultiinkin takaisin kotipihaan, eikä millään suostunut ulos autosta. Lopulta sain superidean lähteä IKEAan kun kerrankin päästäisiin rauhassa. Poikakin rauhoittui samantien kun käynnistin moottorin uudelleen.

Ikean keikka oli varsin onnistunut, ja sain lastenosastolla varsinaisen valaistuksen - Sebastian nukkuu edelleen äitiyspakkauksen täkillä (jota sitäkin pienennetty alunperin)!!! Nyt sai poika siis ihka uuden täkin, joka toivon mukaan jopa pysyisi päällä. Entinen ei ole nimittäin viimeiseen puoleen vuoteen ainakaan ollut kertaakaan päällä kun yöllä käy katsomassa. Jo oli aikakin. Nyt vielä pitäisi päästä kotirintamalla konsensukseen herran sänkyvalinnasta (pinnasänky on jo hiukan pieni!) mutta nukkukoon nyt siellä kunnes pääsemme yhteisymmärrykseen.

Kierros huipentui sitten olennaiseen eli Ikean 50 sentin jädeen:

Sunnuntain aktiviteetteja

Tänään ehdimme touhuta taas kaikenlaista, loppuilta meni aika kaoottiseksi sotkemiseksi kolmen kaatuneen maitomukin, pöydälle levinneen puuron ja Sebastianin mustan silmäkulman merkeissä. Tästä kuvaa myöhemmin. Välillä tuntuu että vaikka kuinka yrittäisi tehdä siinä sivussa jotain muuta niin kaksi ihmistä just ja just riittää siivoamaan sitä sotkua samaa tahtia kuin sitä syntyy.

Olen tässä nyt blogin avauksen kunniaksi räpsinyt kuvia oikein urakalla koko päivän tapahtumista. Jatkossa en uskalla luvata olevani ihan näin aktiivinen. Ja päivitykset tulee tod näköisesti aina Ellenin nukutusvuoroiltoina (kun täällä joutuu yleensä päivystämään suht intensiivisesti niin käytän tämän hyväksi..)

Tässä kuvaa Ellenin "majan" rakennuksesta.

Onneksi on yksi innokas vapaaehtoinen aina valmiina mukana vaikka vieraan ominaisuudessa tällä kerralla.

Turussa on muuten ihan älyttömän

hyvä pääkirjasto ja erityisesti lastenosasto

(no en ole kyllä muilla osastoilla koskaan ehtinyt

edes käymään). Sebastian keskittyi aluksi ihan

muuhun (täällä on kaikki huomioitu) kunnes

huomasi isot lapset lukemassa ja kiinnostui

itsekin lukurenkaista.

Kirjastokierroksen päätettiin ravintolaan, jossa syntynyt sotku oli sitä luokkaa että sääliksi kävi tarjoilijoita.

Hiihtämässä

Turussa on jatkunut jo harvinaisen pitkään pakkanen, joten pääsimme jälleen kerran harrastamaan talviurheiluja. Ellen on aloittanut laskettelun uutenavuonna, ja tällä kerralla lähdimme koko perhe Hirvensaloon pulkkailemaan ja laskettelemaan. Etelän hiihtolomaa ajatellen (ja ruuhkaa) olimme rinteessä tasan klo 10 mutta lomalaiset taisivat olla nukkumassa tuohon aikaan, rinne oli ihan tyhjä.

Tässä täydessä tällingissä matkalla kohti rinnettä:

Myös pikkuveli olisi halunnut mieluummin lasketella, pulkkailu ei nyt oikein kiinnostanut. Huomaa arktinen pukeutuminen ( ja myös koko mäki näkyy takana):

Ellenin laskut sujuvat jo tosi mallikkaasti!

Eihän tätä nyt ihan Lapin keskuksiin voi verrata, mutta onhan tämä nyt sentään auki toisin kuin useana muuna talvena;

Tänään juhlistettiin myös hiukan myöhässä Seban synttäreitä. Juhlavieraiksi kelpasi oma perhe, ja autokakku maistui mainiolta:

Ystävänpäivän kunniaksi perhe B alkaa julkaista omaa blogia, jossa kerrotaan pääasiassa mitä tänne Turkuun kuuluu! Mukaan tulee toivon mukaan myös valokuvia.